sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Keep calm and blog on

Sunnuntai meni menojaan. Muttei kuitenkaan niin nopeasti etteiko siihen olisi mahtunut onnistumisen, ahdistuksen ja turhautumisen tunteita. Sain nimittain ommeltua pikkuiselle mekon. Se on vahan iso viela mutta eikohan sita voi kayttaa jo. Mekkotehdas kirjan Alviina mekon 3/4 osa hihoin pikkainen saa pian paallensa. Viimisista Punahilkka kangasrippeista sain sen varkattya. Hihat olisin halunnut tehda myos samasta kankaasta mutta ei riittanyt. Piti tehda sienikankaasta. Ajattelin viela etta legginssit ompelen sienista mekon seuraksi muttei tanaan sentaan aika riittanyt. Piti valilla pesta pyykkia, tehda ruokaa, tiskata, ja keittiossakin nakyy jo tasot (isanta taas puuhaili viikonloppuna keittiossa :D).
Ulkosuomalaiset voivat hyvin samaistua siihen tunteeseen kun ei saa niita kotoisia ruokia kuin harvoin, silloin talloin kotona kaydessa tai jonkun tullessa kylailemaan. Ruisleipa taitaa olla taman listan ykkosena melkein kaikilla. Meillakin pakkasessa on Vaasan Ruispaloja viela kolme pussia.
Reilu viikko sitten kuitenkin uhrasimme kolme palasta tata "arvokastakin arvokkaampaa" ja haluttua herkkua leipajuuren tekemiseen. Ruisleipajuuren. Se sai nimekseen Ukko. Ukko on jo kolmas juuri tassa talossa (Bo..b sai kaverikseen Jethron Iowasta). Kaikilla on omat piirteensa ja kaikki toimivat hyvin. Nyt nimittain mieheni kokeili Suomalaisen ruisleivan tekemista. Leivan paistuessa koko talo tuoksui ihanasti happaman ruukiiselle. Paivan odotus palkittiin ihanalla tuorealla ruisleivalla. Kokeilu siis onnistui. Meilla on nyt kotona tehtyja ruispaloja. Nyt ei tarvitse pihdata etta koska sita ruisleipaa voi syoda ja kuinka kauan ennen kuin sita saa lisaa. Nyt sita saa tehtya lisaa kotona. IHANAA!
Kuvia en taman paivan tuotoksesta saanut kun ei luonnonvalo riittanyt. Huomenna pitaa yrittaa sitten napata kuvia. Katsotaan miten meidan malli suostuu yhteistyohon vai suostuuko ollenkaan.

Sunday came and went. However, it didn't go by so fast that it wouldn't have included feelings of success, anxiety and frustration. Meaning I did manage to sew a dress for the little one. It's still a bit too big but I think she can wear it already. I made Mekkotehdas book's Alviina dress with 3/4 length sleeves. I used the last of the Little Red Riding Hood fabric. It would have been nice to make the sleeves also from the same fabric but unfortunately I didn't have enough. I had to make the sleeves from the mushroom fabric I had. I thought about making leggins with the mushroom fabric as well but didn't have enough time. I did have to do some laundry, cook, wash dishes, and the kitchen counters are partly visible again (after my dearest husband spent some time in the kitchen baking again :D).
Finnish expats, well all expats around the world, know well the feeling when you cannot get the homey foods you're grown up with but cannot get unless you go visit in your home country or someone from there comes visiting. With the Finns I have a hunch that for most of the finnish rye bread is on top of that list. We too have Vaasan Ruispalat finnish rye bread in the freezer from our last visit to Finland.
About a week ago we "sacrificed" three pieces of this precious rye bread to making another bread starter. Rye bread starter. His name is Ukko. He's now the third starter in the house in addition to Bo..b and Jethro from Iowa. They all have their own characteristics and they all work well. My husband tried yesterday to make some finnish rye bread. When it was baking the whole house was full of wonderful sour rye smell. And then a day's wait was rewarded with fresh rye bread. The experiment was successful. We have now home made finnish rye bread. I don't have to pinch on when to have some from the freezer as we can now have as much as we want. How wonderful is that!
I don't have any pictures of todays' dress as the natural light was not enough. I'll try again tomorrow. Lets see if my little model will be co-operative.


lauantai 29. syyskuuta 2012

Uusi makyelamys / New taste experience

Myonnan etta olen siiderin ystava. Eritoten makean siiderin ystava. Kaipailen kovasti mansikkasiideria tai kunnon Kopparbergin Peach:ia. Kyllahan taalla siideria on mutta eipa ole samanlaista valikoimaa ja suurin osa on kuivia. Makeista ei tietoakaan. Jotain silta valilta saatta joskus onnistua loytymaan (mutta nekin katoavat hyllysta yhta nopeasti kuin ilmestyivatkin eika niita koskaan enaa nae). Yksi tallainen sattuma oli kun sain maistaa kurpitsasiideria. Ei ehka ihan ensimmaisen tulisi mieleen kurpitsasiiderin tekeminen saatika sitten maistaminen. Mutta yllattavan ok se kuitenkin oli. Ei kuiva. Ei makea. Janna vihannesmainen jalkimaku. :) En ehka ostaisi kaupasta sita mutta nain maistiaisina ihan hauska kokemus.

I have to admit that I'm a friend hard cider. Especially sweet hard cider. I'm missing my strawberry cider or good old Kopparberg's Peach. Of course we have hard cider here but not the same kind of selection as back home and most of them are dry. No sweet ones at all. Something in between - kind of - you can find once in a while if you feel adventurous in testing out new comers (usually they come and go as fast as they came never to be seen again). I got a chance to taste pumpkin flavoured hard cider. Not necessarily the first flavour in my mind to test but it was surprisingly ok. Not dry. Not sweet. Interesting vegetable-like after taste. :) I don't think I would have picked it from the store but it was a fun taste experience.



perjantai 28. syyskuuta 2012

Arkistoinnin kauneutta / Beauty in filing

Kuka onkaan sanonut etta arkistoinnin pitaisi olla tylsan harmaata tai muuten tasapaksun nakoista? Laitoin uudet washi-teippini toihin. :) Muistatteko kun kerroin teille "komentokeskuksetani" TAALLA? No, nyt on komentokeskuksen ulkonako pikkasen kohentunut sisaltapain. :D Vahan teippia ja kyna (kuvan kuulakarkikyna ei ollut hyva vaan tarvittiin permanent tussi). Paljon kivempi on plarata noita asiakirjakansia kun on jotain kivaa silman iloa. Aikaisemmin minulla oli sekalainen seurakunta erilaisia ja varisia asiakirjakansia mutta ne eivat paasseet edukseen tassa systeemissa. Siirsin ne muihin toihin. Laitoin myos laatikon kanssa tulleet alkuperaiset kahden kiskon varassa olleet asiakirjakannet takaisin laatikkoon varmuuden vuoksi. Ihan hauska pieni ehostus.

Who has said that filing has to be dull gray/brown or otherwise boring looking? I put my new washi-tape for work. :) Do you remember when I told you about my 'command center' HERE? Well, now I've made the inside of my command center look a bit more unified and brighter. Little bit of tape, and pen (the pen in the picture didn't actually work well with washi-tape so I used permanent felt pen). It's so much nicer to finger through the filing sleeves when there's something pleasing for the eye as well. Before I had mix assortment of filing leaves in the box but I've moved them to a new job. I also put the origianl hanging filing leaves that came with the box at the back for just in case. Small fun update into my filing.




torstai 27. syyskuuta 2012

Pikku paketti / Small parcel

Tilasin pienia ihanuuksia Etsysta. :) Pakettin tuli eilen postin mukana. Ja mina olen hipeloinyt ostoksiani. Paljon kaikenlaisia kivoja ideoita pyorii paassa. Mita sitten ostin? Sorruin ostamaan ensimmaiset washi- teipit. Ostin myos Kiitos -tarroja seka pienia tyynypaketteja (juuri sopivia pikkuruisia yllatyslahjoja varten). Hymyilyttaa pelkka ajatuskin noista ostoksista.

I ordered some small cute things from ETSY. :) My parcel arrived yesterday with the post. I have been fingering the items I bought. Lots of great ideas are floating in my head. What did I buy then? I caved in and ordered my first washi tape. I also bought some Thank you - stickers and little pillow packages (just perfect for small surprise gifts). I'm smiling just thinking about my purchases.





keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ompun vihreeta / Apple green

Valmista tuli. Tai siis onhan se ollut pari paivaa valmiina mutta kun ei ole saanut kuvia aikaiseksi. Raikasta ompun vihreeta. Ja siita tuli ihan kiva pienilla modifikaatioilla.
Alkuperainen malli oli TAMA. En tehnyt siihen napinlapea kun se ei yksinkertaisesti asettunut natisti ja paatin tehda helmineuletta paantiehen. Se ei ole niin lorpsy ja antaa vahan ryhtia neuleelle. Helmaan lisasin virkatun "pitsi" reunan ja sen sijaan etta olisin tehnyt kadenteihin joustoneuletta virkkasin vain reunan siistiksi niin ettei se lahde rullaamaan.
Valitettavasti malli ei suostunut vaihtamaan vaatetusta kuvaukseen. ;-) Hanella on lilat legginssit ja kiva valkoinen paita, jonka paalla tuo liivi on juuri passeli.

It's ready. Well, it's been ready for few days but I haven't gotten around to take pictures. Fresh apple green. And I do like it after little modifications to the pattern. The original pattern is HERE. I didn't make the button hole as it just didn't seem to sit nicely and I also decided to make seed stitch instead around the neckline. It gives more "posture". I added a crocheted scalloped edge to the hem and tidied up the armhole crocheting single stitched around it. That way it won't start rolling up.
Unfortunately my model refused to change for the photo shoot. ;-) She does have light purple leggins and a nice white shirt over which the vest will go really nicely.







tiistai 25. syyskuuta 2012

Kattoon tuijottelua / Staring at the ceiling

Istuskelin itsekseni ihanassa hiljaisuudessa ja tuijotin kattoon niin kuin monesti muulloinkin. Taaskin ajattelin ihan samaa kuin aikaisemminkin. Kyllapa on tahan kattoon saatu monta kulmaa ja suuntaan jos toiseen. Hyvin epasuomalaista. Mutta jotenkin se miellyttaa silmaa. Niinpa napsin muutaman kuvan katostamme.

I was sitting by myself in wonderful quiet and stared at the ceiling as so many other times. And again I was think the same thing as before. How they've managed to get many angles and corners into the ceiling. Very unFinnish. But it quite pleases my eye. So I snapped few photos of our ceiling.






maanantai 24. syyskuuta 2012

Maanantai mietintoja / Monday musings

Niin se taas viikko kaynnistyi. Tahan paivaan on mahtunut itkua, huutoa, naurua, lukemista, onnistumisen riemua, kokkauksta, pyykinpesua, hetken hiljaisuus, kavelya ihanassa syysilmassa, tiskausta, torumista, kehumista, halailua, markia suukkoja pikkuiselta, Skype puhelu ja lysahtaminen sohvalle paivan paatteeksi. Ajattelin viela vahan kasitoitakin varkata mutta katsotaan suostuuko kadet.

A new week has begun. This day has included, among other things, crying, yelling, laughing, reading, happiness over success, cooking, laundry, moment of peace and quiet, walking in gorgeous autumn weather, dishes, telling off, praising, hugging, wet kisses from the little one, Skype call and finally sitting down on the sofa. I thought I might get my knitting out but lets see if my hands will co-operate.




sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sadonkorjuuta ja vaalimainoksia / Harvesting and election literature

Tanaan olemme korjanneet oman ruukkupuutarhan satoa. Tomaatti viela sinnittelee ja oksillaan on eri vaiheissa kypsymassa ainakin 20 kirsikkatomaattia. Niita siis odotellaan. Korianterinsiemenet on keratty kulhoon. Vihonviimeiset persiljat pistetty pakkaseen. Chilipippurit paatyvat nekin pakkaseen kunhan ne kerkean kasittelemaan. Ja basilika on myos keratty. Ajattelin aluksi etta kuivaan basilikan loput mutta paadyin sitten etta teen pestoa. Josko vahan myohemmin tanaan kunhan mieheni kaivautuu esiin keittiosta.
Talo tuoksuu ihanasti korvapuusteille, briochelle, ja nyt on tekeilla omenoista strudelia. NAM NAM NAM! Pakkaseen taitavat herkut paatya kun eilen kerkesin nektariineista peach cobleria tehda. Sitakaan ei ole keretty viela maistamaan. Tanaan ihan varmasti kuitenkin. En osaa sanoa viela oliko resepti hyva. Kaytin TATA reseptia. Helppo ja suomalaisille netista loytyy helposti ohjeistusta miten tehda tuota self raising flour (esim TAALTA).
Liivi on hihansuiden viimeistelya vailla valmis. Kokeilin sita isomman paalle. Se on sopiva juuri nyt. Ei tosin kauaa. Pienemmankin paalle kokeiltiin teosta. Muuten ok mutta kaula-aukko on ihan liian suuri. Eli hanen kohdallaan liivin kayttoa joudutaan odottamaan.
Gongressin vaalit lahestyy. Ja ovilla kierrellaan ahkerasti tuomassa vaalimainoksia ja puhumassa ehdokkaiden puolesta. On ihanaa olla valittamatta asiasta yhtaan kun ei voi aanestaa niin ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siita ettei ole asioista perilla.

PS: Kuvat herkuista ei ole valitettavasti mitaan ihmeellisia. :(

Today has been harvest day. We've been taking in all the last goodies from our pot garden. Tomatoes are still going with at least 20 cherry tomatoes on it's branches. So, we'll be waiting for them. Coriander seeds were picked to be used later. The very last parsley been put in freezer bags and frozen. Chili peppers will also end up in the freezer after I process them. And basil has also been harvested. I first was planning to dry it for cooking but decided then agains it and will make some pesto after my husband emerges from the kitchen.
The house smells divinely of cinnamon rolls, brioche and now of apple strudle. YUM YUM YUM! These will all end up in the freezer as I managed to whip up a peach cobbler yesterday. Haven't had a chance to taste it. Today surely. I cannot say if the recipe is good or not. I used THIS recipe. It was easy and those who can't get their hands on self raising flour can make it themselves (instructions are aplenty in the internet e.g. HERE).
The vest is done but tidying up the sleeve holes. I tried it on both girls: just perfect for the bigger one but that won't be the case for long, the neck line is too big for the little one, otherwise looking good. She will have to wait until she can use it.
Election day is getting closer. Volunteers are going around distributing election literature and speaking for their candidate. It feels wonderful not to care about this. As I cannot vote I don' t have to feel bad that I'm not following what's going on.

PS: Sorry the pictures of the goodies are not very good.








lauantai 22. syyskuuta 2012

Lauantai ei ole mitaan ilman synttarijuhlia / Saturday is nothing without a birthday party

Leipuri Hiiva on ollut taydessa touhussa koko aamun. Viisi leipaa odottaa valmiina pakastamista. Uusia kokeiluja. Vanhoja herkkuja.
Sitten paiva menikin valmistautuessa tyttojen ystavan syntymapaivajuhliin. Itse juhlissa etsittiin pihalta keijuja, varitettiin ja koristeltiin keijusiipia, herkuteltiin, yritettiin aukaista pinata ja onnistuttiinkin siina. Oikein mukavat synttarijuhlat.

Our Baker Bob has been busy this morning. Five loaves of bread are waiting to go to freezer. Soe new experiments and old goodies.
Otherwise the day was pretty much getting ready for a birthday party of our girl's friend. The party itself was filled with all kinds of things e.g. looking for fairies in the garden, colouring and decorating fairy wings, eating goodies and getting a pinata open. Lovely party indeed.




perjantai 21. syyskuuta 2012

Rauhattomuutta ilmassa / Restlessness in the air

Tama paiva on ollut tosi katkonainen. Patkittaista ja rauhatonta menoa. Aamulla tein isomman kanssa Shrinky Dinks (niita uunissa kutistettavia kuvia), joista sitten vakerrettiin nelja rannekorua.
Loysin pikkuneidin lukemasta lelukasan keskelta. Minusta on ihanaa etta han on kiinnostunut kirjoista. Meilla luetaan paivittain. Se on ihanaa itsestani ja mupeloista kanssa. Tosin pikkuisen keskittymiskyky ei jaksa pitkia satuja. Hanen kanssa lahinna viela katsellaan kuvia ja nimetaan asioita. Itse luen paljon. Joka ilta. Olen aina lukenut. Toivon voivani siirtaa rakkauden kirjoihin ja avata oven siihen maailmaan, jonka ne tarjoavat meille.
Omaa rauhaa tanaan ei ollut. Sen sijaan paperisulkeisia. Papereiden lapikaymista ja lajittelua ja kalenterin paivitysta jne. Oli vahan sihteerimainen olo.
Kaiken paperin lomassa join kupin teeta ja mutustin kaksi keksia. Nama keksit maistuvat syksylta. Ne ovat aivan ihania. Voisin syoda paketillisen yhdelta istumalta. Niissa on kurpitsaa ja kanelia. Ah niin ihania!
Iltapaiva menikin sitten isomman neidin tanssikoulun ja odottelut merkeissa. Kotimatkaan, johon normaalisti menee 20min menikin nyt sitten perjantairuuhkassa tunti. :( Ja tama tulee olemaan joka perjantainen inhotus. Onneksi tytot olivat kiltisti. Mutta voin vain kuvitella, jos takapenkilla onkin seuranani kaksi kankkarankkaa. Toivottavasti kankkarankat pysyy kaukana meista perjantaisin.
Neidin omenanvihrea liivi alkaa valmistumaan. Paattelyja ja kirjontoja vailla valmis. Kunpa vaan tietaisi mita kirjoisi.

Today was very fragmented. Restless through the day. In the morning I made some Shirnky Dinks with the older one, from which we then made some bracelets.
I found the little one in the middle of the toys reading her books. I love that she's interested in books. We read daily. I love it, our older ones is in the process of finding out how wonderful it is. We read together with the girls. As you can imagine the younger one cannot concentrate for very long when we read stories. With her we rather look at pictures and name things at this point. I myself read a lot. I've always read a lot. I wish I can transfer this love for books into girls and open the door into the different worlds they offer us.
No own peace today. Lots of paper work instead. I felt like a secretary. In the middle of the all the paper I had a cup of tea and few cookies. These cookies taste like autumn (they have pumpkin and cinnamon in them). They are so tasty. I could eat a whole pack of them at one go. Oh so yummy!!!!
Afternoon was spent with our ballerina's dance school waiting and entertaining the younger one. And after that we spent an hour in the car going back home. Normally the trip takes 20mins but with the Friday commuter traffic that was it. This is going to be every Friday "joy". :( At least the girls were nicely. But I can only believe what it will be if I have two cranky pants as my company.
The apple green vest that I've been knitting is nearly finished. Just need to tidy things up and embroider something on it. I just don't know what I should embroider.






torstai 20. syyskuuta 2012

Torstai tulee ennen perjantaita / Thursday precedes Friday

Torstai on toivoa taynna. Toivoa nopeasti saapuvasta viikonlopusta. Toivoa omasta ajasta. Toivoa siita etta saisin tehda niita asioita, joita ihan oikeasti pitaisi tehda mutta ei lasten kanssa saa aikaiseksi.
Eilinen oli aikaimoinen. En halua edes sita enaa ajatella. Tanaan jo parempi vaikka viela olisi toivomisen varaa. Jos sama trendi ylospain jatkuu niin joskos huominen olisi viela parempi.
Tama paiva toi mukanaan kutsun Irlannista (tiesimme jo tasta paljon aikaisemmin mutta nyt siis virallinen kutsu saapui). Esikoisen kouluangsti jatkuu edelleen. Kuvissa hanen opettajalleen piirtama prinsessa Halloween asussa ja viesti opelle. Kylla sydamesta taas kirpaisi. Voi kunpa paasisimme tasta pian yli. Olemme keskustelleet asiasta ja kaikista asioista, joita han kertoo syyksi talle haluamattomuudelle lahtea kouluun. Koulussa kuitenkin on iloinen tytto joka hymyilee ja nauraa ja leikkii muiden kanssa ja kertoo juttuja koulupaivan tapahtumista. Se on vain se sinne lahto ja sisalle meno, joka aiheuttaa nyt ongelmia. Opettajan kanssa edelleen teemme toita asian eteen etta saataisiin neiti rauhoittumaan ja nauttimaan koko kokemuksesta. Aurinko paistoi koko paivan. T-paita keleja viela. Aamut ja illat ovat kylla jo aika kirpakoita.
Saimme tanaan myos nauttia taiteen tekemisesta. Niin isompi kuin pienempikin tekivat sita antaumuksella. Mina seurasin vieresta hymyillen heidan touhuilleen ja taiteilijaelkeilleen.

Thursday is full of hope. Hope of fast approcahing weekend. Hope for time of my own. Hope of getting some of the things done that really need to get done but haven't managed because of the children.
Yesterday was quite something. I don't really want to think about it. Today was already better even though there's still room for improvement. If this trend upwards continues there's hope of even better tomorrow.
Today brought an invitation from Ireland (we did know about this a long ago but now the official invitation arrived). The school angst of our first born still continues. In the pictures you can see a picture she drew of a princess wearing a Halloween dress and a note to her teacher. My heart is crying. I wish we can overcome this soon. We've talked about this at home and also at school. She's a happy, smiling girl in school, playing with others and then telling me happily about all the things they did during the day. It's the leaving and the drop off that is causing all the anxiety. We're working on the issue at home and at school hoping to get her to "calm down" and fully enjoy the Kindergarten experience.
The sun was shining all day. Still T-shirt weather. However, mornings and evenings are quite chilly already. Today we also enjoyed making some art. Both misses really got into it. I was watching from aside, smiling at the little artists.





tiistai 18. syyskuuta 2012

Hetki ystavalle / A moment for a friend

Ystavyys on todella arvokas asia. Taalla Yhdysvalloissa olen oikein kantapaan kautta kokenut sen kuinka vaikeaa ystavyyden yllapitaminen pitkan matkan paasta voi olla. Kuinka vaikeaa on luoda uusia ystavyyssuhteita. Kuinka hutera ystavyys voi olla vaikka on luullut sen olevan vakaalla pohjalla.
Tanaan vietin teehetken hyvan ystavan kanssa. Omenapiirakkaa (RESEPTI TAALLA) teen kera ja hopottamista. Aikuisten juttuja. Ilman pienia ihanaisia ihmisia juoksentelemassa ympariinsa, keskeyttamassa.
Kotiaidin aikuiskontaktit tahtovat jaada lyhyiksi sananvaihdoiksi koululla ja puistoissa muiden aitien kanssa. Joillekin se ehka riittaa mutta mina kaipaan merkityksellisia ihmissuhteita elamaani. Ja onhan niita.... ovat vaan niin kovin kaukana Suomessa. Ilman ystavia elama voi olla kovin yksinaista.

Friendship is extremely valuable. While here in USA I've learned the hard way how hard it is to take care of a long distance friendship. How head it is to make new friends. How fickle friendship can be even though you think it's been on a stable foundation.
Today I spent a moment with a dear friend drinking tea and munching an apple pie (RECIPE HERE - only in Finnish unfortunately) and talking away. Adult topics. Without little loveable people running around and interrupting.
Adult contacts of a stay-at-home-mom tend to be very short exchanges at the school or at the park. Maybe some feel these are adequate for them but I yearn meaningful relationships in my life. And I do have them... they just happen to be very far away in Finland. Without friends life can be very lonely.




maanantai 17. syyskuuta 2012

Pikku punahilkka / Little Red Ridinghood

Hyva tavaton kuinka kauan voi kestaa yhden puseron tekeminen. Ja sitten viela ompelukonekin rupesi kenkkuilemaan. Se sai jonkun ihme satkyn ja katkoi kolme kaksoisneulaa. En keksinyt syyta miksi vaikka kuinka pengoin ja sitten taas mentiin eteenpain kuin ei mitaan olisi tapahtunut. Hihat ovat aavistuksen pitkat. Muuten passelin kokoinen. Paantie myos aavistuksen avara. Mutta neiti tykkaa siita. Niin minakin. :)

Oh my gooness how long it can take to make one shirt. And then the sewing machine started acting up. It got some kind of "moment" and snapped three twin needles. I couldn't figure out why and then suddenly we were going forward again without a hitch. The sleeves are tiny bit too long. Otherwise fits nicely. Also the neck of the shirt is slightly wider. But the Miss likes it. So do I :)



sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Sunnuntai / Sunday

Sunnuntai. Ei mitaan kalenterissa. Ei mitaan ihmeellista tekemista. Paiva meni siis ihan kaikessa rauhassa. Pikkuneidin aamumaidot juodaan jo ison neidin lailla lastenohjelmia katsoen. Iltamaidosta ollaan jo paasty mutta tuo aamupullo on pakko viela saada. Neiti tulee sita pyytelemaan kunhan vaipan vaihdosta paastaan. Legojakin rakenneltiin. Kavin kangaskaupassa ja mukaan tarttui taas ihanuuksia. Jotain ajatuksia on jo noillekin. Katsotaan koska saan toteutettua. Koira otti ihan yhta rauhassa taman paivan kuin mekin.

Sunday. Nothing in the calendar. Nothing special to do. The day went in relative peace. Our baby drinks her morning milk still from the bottle but with big girl attitude sitting alone on the sofa watching chidlren's programs. We've already gotten rid of evening milk but she will come and ask for the milk in the morning after nappy change. We built some LEGOs. I went to the fabric store and couldn't get out of there without these lovelies. Already have some ideas for those. The schedule for getting anything done is completely different matter. The dog took the day just like we did. Relaxing.





lauantai 15. syyskuuta 2012

Hiusahdistuksia / Hair issues

Pikkuneidin hiukset kasvaa huimaa vauhtia. Neidilla on luonnonkiharat hiukset. Ne on mielestani suloiset. Ihan kuin jostain enkelikuvasta. Ainoa ongelma oli etta hiukset olivat koko ajan silmissa. Pinnit revittiin heti pois. Samoin kaikki muut hiusvempulat. Ja hiukset olivat silmilla. Pari paivaa olemme nyt elaneet hiusahdistuksessa. Mina sen puoleen etta saan olla laittamassa koko ajan hiuksia kiinni ja pikkuneiti sen puoleen etta yrittaa niita virityksia ottaa pois. Tanaan oli ensimmainen paiva kun saimme hiukset aamulla kivasti pois silmilta ja neiti ei kertaakaan yrittanyt ottaa pompulaa pois. :) Ehka riemuitsen liian aikaiseen mutta luulen etta voin jo hiukan ainakin hehkuttaa voiton puolesta.

Little Miss' hair grows amazingly fast. She's got naturally curly hair. They look adorable in my opinion. Just like from one of those child angel pictures. Our only problem has been that the hair has been constantly on her eyes. All hairpins have been immediately ripped off. Same destiny for all other hair "equipment". Few days we've had serious hair issues: me constantly putting things on her hair to keep them off of her eyes and her issue has been in attempt to remove everything from her hair. Today was the first time when we did her hair nicely in the morning and she didn't try to take it off once during the day. :) Maybe I'm celebrating too soon, but I think I can at least be a little bit happy for a partial victory.


perjantai 14. syyskuuta 2012

Kirjapino / Book pile

Meille ilmaantui eilen nelja pakettia. Eri kokoisia, eri painoisia. Isannan nimella kaikki.
Niista kaariytyi laja kirjoja. Reseptikirjoja. Erityisesti minua tuossa pinossa kiinnostaa nuo Slow cooker-kirjat ja niista puolestaan eritoten tuo "The Italian Slow Cooker". Nyt kun ilmat alkavat viilenemaan niin on mukava tehda patoja ja keittoja ja mikas sen mukavampaa ruoanlaittoa kuin heittaa ainekset pataan ja antaa muhia siina paivan ajan. :) Juuri minunlaistani arkista ruoanlaittoa.

Yesterday we received fourd parcels. Different sizes, different weights. All with my husbands name. When unwrapped, they unraveled a pile of books. Cook books. Especially I'm interested in the slow cooker books and in those particularly the "Italian slow cooker". Now that the weather is about to get cooler it's so nice to start making stews and soups. And what would be nicer kind of cooking than throw everything in the slow cooker and let it do the job during the day. :) That's really my kind of weekday cooking.